Muutamassa blogikirjoituksessa onkin jo
sivuttu erilaisten yhdistysten, seurojen ja järjestöjen merkitystä
Lappajärvellä. Aktiiviset kyläyhdistykset tiedottavat yhteisistä
asioista, kunnostavat yleisiä vapaa-ajanviettopaikkoja ja vetävät
tärkeitä hankkeita. Liikuntajärjestöt tarjoavat monipuolisia
kuntoilumahdollisuuksia, laadukasta liikuntaan opastamista ja koko
kunnalle avoimia urheilutapahtumia. Erilaiset harrasteseurat
järjestävät koko perheelle suunnattuja aktiviteetteja ja tarjoavat
kuntalaisille arvokkaita mahdollisuuksia verkostoitua samanhenkisten
ihmisten kanssa. Kulttuuri- ja kotiseutujärjestöt pitävät huolta
arvokkaiden perinteiden säilymisestä ja lisäävät
kotiseututietoisuutta ja kulttuuripalveluita. Paikalliset
yrittäjäjärjestöt auttavat aloittelevia yrittäjiä
verkostoitumaan ja toimimaan yhteistyössä muiden yrittäjien
kanssa. Järjestöt, yhdistykset ja seurat tarjoavat siis suuren
määrän tärkeitä palveluita kuntalaisille ja kunnan alueella
toimiville tahoille, mutta niiden merkitys on kuitenkin tätäkin laajempi: yhdistys-, järjestö-
ja seuratoiminnalla on todellista vaikutusta myös yhteiskunnan
rakenteeseen ja aktiivisuuteen.
Robert D. Putnam kirjoitti vuonna 2000
teoksessaan Bowling Alone, että järjestötoiminta, yhdessä
tekeminen ja aktiivinen yhdessä harrastaminen sitouttavat ihmistä
yhteiskuntaan. Putnamin mukaan yhdysvaltalaiset kuuluivat aiempina
vuosikymmeninä lukuisiin paikallisjärjestöihin ja -seuroihin,
mutta yhä yksilöityvämpi elämäntapa ajoi ihmiset 1980- ja
1990-luvuilla kauemmaksi yhdistyksistä ja seuroista. Tämä
puolestaan johti siihen, etteivät ihmiset enää verkostoituneet.
Yhteisistä, paikallisista asioista ei enää välitetty, mikä on
suoranaisesti vaikuttanut esimerkiksi laiskempaan
äänestyskäyttäytymiseen ja yleiseen yhteiskunnalliseen
passivoitumiseen. Paikallisen järjestö- ja yhdistystoiminnan
näivettymisellä on ollut Yhdysvalloissa vakavia seurauksia
kansallisessakin mittakaavassa: yleinen kiinnostus kansakuntaa
koskeviin asioihin on romahtanut ja äänestysprosentti on laskenut
hälyttävästi.
Suomessa paikallisyhdistykset,
järjestöt ja seurat ovat yhä voimissaan. Viime viikolla Seinäjoella
pidetyssä Farmari-näyttelyssä Aisapari kyseli näyttelyvierailta
heidän osallistumisestaan järjestöihin ja seuroihin, ja moni
ruksasi kyselylomakkeeseen kuuluvansa useampaan järjestöön. Se on
hieno asia, ja järjestötoiminnasta on syytä pitää kiinni kynsin
ja hampain. Monipuolinen järjestötoiminta opettaa lapset ja nuoret
yhdessä tekemiseen ja sitä kautta yhdessä vaikuttamiseen:
järjestö-, yhdistys- ja seuratoiminnan voidaan siis katsoa
vaikuttavan ennaltaehkäisevästi lasten ja nuorten syrjäytymiseen.
Myös moni ikäihminen pysyy aktiivisena seura- ja yhdistystoiminnan
ansiosta. Kun ihminen osallistuu, hän kokee myös voivansa vaikuttaa. Lisäksi järjestöt mahdollistavat tärkeää yhteiskunnallista kehitystä: Virtaa Lappajärvelle-hankettakaan ei olisi olemassa ilman aktiivista järjestösektoria, sillä hanketta tukee taloudellisesti yli kymmenen lappajärveläistä järjestöä tai yhdistystä. Tällaisten syiden vuoksi on elintärkeää, että Lappajärvenkin monet
seurat, järjestöt ja yhdistykset pysyisivät toiminnallisina.
Monia järjestöjä uhkaa kuitenkin
jäsenpula. Kun väestö vähenee ja vanhenee, ovat yhdistykset,
seurat ja järjestöt entistä enemmän vanhojen vetäjiensä
varassa. Sukupolvenmuutosta ei välttämättä tapahdu lainkaan, ja
uusia jäseniä voi olla vaikea saada. Olemassa olevien yhdistysten
toiminta saattaa rutinoitua tuttuihin, turvallisiin uomiinsa ja se
saattaa lakata kehittymästä. Jotkut vanhat yhdistykset saattavat
kuolla pois, koska uusia vetäjiä ei löydy. Yhdysvalloista tuttu
kansalaisten ylenpalttinen yksilöityminen ja yhteiskunnan rakenteista
eriytyminen on leviämässä myös Suomeen: moni ei jaksa tai ehdi
harrastaa, järjestötoiminta ei enää välttämättä kiinnosta, ja
ihminen viettää vapaa-aikaansa yhä enenevässä määrin kotona
tai vain lähimmän perheen parissa. Uusia järjestöjä ei synny
enää yhtä helposti.
Mitä yhdistysten sitten pitäisi tehdä
turvatakseen tulevaisuutensa? Tätä kysymystä tullaan pohtimaan
tänä syksynä laajemmaltikin. Virtaa Lappajärvelle-hanke on
järjestämässä syyskussa ”Yhdistysten ilta”-tapahtumaa, jonka
tarkoituksena on saada lappajärveläiset yhdistykset, järjestöt ja
seurat verkostoitumaan keskenään. Saman pöydän ääreen toivotaan
mahdollisimman runsasta järjestöjen, yhdistysten ja seurojen
edustajien kirjoa, ja keskustelunaiheita varmasti riittää uusien
jäsenten hankinnasta sukupolvenvaihdokseen ja modernien
viestintätapojen kehittämiseen. Tärkeää on pitää
yhdistystoiminta vireänä, ja sen puolesta pitää taistella.
Pistäkäähän valmiiksi kalenteriin
torstai 26.9.2013 klo 18 – silloin Lappajärvellä on Yhdistysten
ilta!