Yhdistyksistä, järjestöistä ja seuroista

Muutamassa blogikirjoituksessa onkin jo sivuttu erilaisten yhdistysten, seurojen ja järjestöjen merkitystä Lappajärvellä. Aktiiviset kyläyhdistykset tiedottavat yhteisistä asioista, kunnostavat yleisiä vapaa-ajanviettopaikkoja ja vetävät tärkeitä hankkeita. Liikuntajärjestöt tarjoavat monipuolisia kuntoilumahdollisuuksia, laadukasta liikuntaan opastamista ja koko kunnalle avoimia urheilutapahtumia. Erilaiset harrasteseurat järjestävät koko perheelle suunnattuja aktiviteetteja ja tarjoavat kuntalaisille arvokkaita mahdollisuuksia verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa. Kulttuuri- ja kotiseutujärjestöt pitävät huolta arvokkaiden perinteiden säilymisestä ja lisäävät kotiseututietoisuutta ja kulttuuripalveluita. Paikalliset yrittäjäjärjestöt auttavat aloittelevia yrittäjiä verkostoitumaan ja toimimaan yhteistyössä muiden yrittäjien kanssa. Järjestöt, yhdistykset ja seurat tarjoavat siis suuren määrän tärkeitä palveluita kuntalaisille ja kunnan alueella toimiville tahoille, mutta niiden merkitys on kuitenkin tätäkin laajempi: yhdistys-, järjestö- ja seuratoiminnalla on todellista vaikutusta myös yhteiskunnan rakenteeseen ja aktiivisuuteen.

Robert D. Putnam kirjoitti vuonna 2000 teoksessaan Bowling Alone, että järjestötoiminta, yhdessä tekeminen ja aktiivinen yhdessä harrastaminen sitouttavat ihmistä yhteiskuntaan. Putnamin mukaan yhdysvaltalaiset kuuluivat aiempina vuosikymmeninä lukuisiin paikallisjärjestöihin ja -seuroihin, mutta yhä yksilöityvämpi elämäntapa ajoi ihmiset 1980- ja 1990-luvuilla kauemmaksi yhdistyksistä ja seuroista. Tämä puolestaan johti siihen, etteivät ihmiset enää verkostoituneet. Yhteisistä, paikallisista asioista ei enää välitetty, mikä on suoranaisesti vaikuttanut esimerkiksi laiskempaan äänestyskäyttäytymiseen ja yleiseen yhteiskunnalliseen passivoitumiseen. Paikallisen järjestö- ja yhdistystoiminnan näivettymisellä on ollut Yhdysvalloissa vakavia seurauksia kansallisessakin mittakaavassa: yleinen kiinnostus kansakuntaa koskeviin asioihin on romahtanut ja äänestysprosentti on laskenut hälyttävästi.

Suomessa paikallisyhdistykset, järjestöt ja seurat ovat yhä voimissaan. Viime viikolla Seinäjoella pidetyssä Farmari-näyttelyssä Aisapari kyseli näyttelyvierailta heidän osallistumisestaan järjestöihin ja seuroihin, ja moni ruksasi kyselylomakkeeseen kuuluvansa useampaan järjestöön. Se on hieno asia, ja järjestötoiminnasta on syytä pitää kiinni kynsin ja hampain. Monipuolinen järjestötoiminta opettaa lapset ja nuoret yhdessä tekemiseen ja sitä kautta yhdessä vaikuttamiseen: järjestö-, yhdistys- ja seuratoiminnan voidaan siis katsoa vaikuttavan ennaltaehkäisevästi lasten ja nuorten syrjäytymiseen. Myös moni ikäihminen pysyy aktiivisena seura- ja yhdistystoiminnan ansiosta. Kun ihminen osallistuu, hän kokee myös voivansa vaikuttaa. Lisäksi järjestöt mahdollistavat tärkeää yhteiskunnallista kehitystä: Virtaa Lappajärvelle-hankettakaan ei olisi olemassa ilman aktiivista järjestösektoria, sillä hanketta tukee taloudellisesti yli kymmenen lappajärveläistä järjestöä tai yhdistystä. Tällaisten syiden vuoksi on elintärkeää, että Lappajärvenkin monet seurat, järjestöt ja yhdistykset pysyisivät toiminnallisina.

Monia järjestöjä uhkaa kuitenkin jäsenpula. Kun väestö vähenee ja vanhenee, ovat yhdistykset, seurat ja järjestöt entistä enemmän vanhojen vetäjiensä varassa. Sukupolvenmuutosta ei välttämättä tapahdu lainkaan, ja uusia jäseniä voi olla vaikea saada. Olemassa olevien yhdistysten toiminta saattaa rutinoitua tuttuihin, turvallisiin uomiinsa ja se saattaa lakata kehittymästä. Jotkut vanhat yhdistykset saattavat kuolla pois, koska uusia vetäjiä ei löydy. Yhdysvalloista tuttu kansalaisten ylenpalttinen yksilöityminen ja yhteiskunnan rakenteista eriytyminen on leviämässä myös Suomeen: moni ei jaksa tai ehdi harrastaa, järjestötoiminta ei enää välttämättä kiinnosta, ja ihminen viettää vapaa-aikaansa yhä enenevässä määrin kotona tai vain lähimmän perheen parissa. Uusia järjestöjä ei synny enää yhtä helposti.

Mitä yhdistysten sitten pitäisi tehdä turvatakseen tulevaisuutensa? Tätä kysymystä tullaan pohtimaan tänä syksynä laajemmaltikin. Virtaa Lappajärvelle-hanke on järjestämässä syyskussa ”Yhdistysten ilta”-tapahtumaa, jonka tarkoituksena on saada lappajärveläiset yhdistykset, järjestöt ja seurat verkostoitumaan keskenään. Saman pöydän ääreen toivotaan mahdollisimman runsasta järjestöjen, yhdistysten ja seurojen edustajien kirjoa, ja keskustelunaiheita varmasti riittää uusien jäsenten hankinnasta sukupolvenvaihdokseen ja modernien viestintätapojen kehittämiseen. Tärkeää on pitää yhdistystoiminta vireänä, ja sen puolesta pitää taistella.

Pistäkäähän valmiiksi kalenteriin torstai 26.9.2013 klo 18 – silloin Lappajärvellä on Yhdistysten ilta!