Markkinakyselyn tuloksista, osa 2: järjestöihin ja yhdistyksiin kuuluminen Lappajärvellä

Olen aiemmassa postauksessa kirjoittanutkin seurojen ja yhdistysten tärkeydestä Lappajärvellä. Samaisessa postauksessa kerroinkin, että Aisapari kyseli ihmisiltä tämän kesän Farmari-näyttelyssä, kuuluvatko he yhdistyksiin tai järjestöihin. Tästä sain kipinän kysyä samaa asiaa myös Lappajärven markkinakyselyn yhteydessä. Minua kiinnosti, ovatko lappajärveläiset keskimäärin aktiivisempia järjestötoiminnassa, ja mitä vaikutusta yhdistykseen tai seuraan kuulumisella mahtaisi olla siihen, millaiseksi Lappajärven yhteishenki koetaan.

Tulokset olivat todella mielenkiintoisia. Lappajärveläisistä vastaajista n. 60% kuului vähintään yhteen järjestöön, seuraan tai yhdistykseen. Kesämökkiläisten luku oli hieman alle 50% ja vieraspaikkakuntalaisten 44%. Vertailussa lappajärveläiset siis kuuluivat huomattavasti muita useammin järjestöihin. Peräti 42% lappajärveläisistä kuului useampaan kuin yhteen järjestöön tai yhdistykseen. Mökkiläisten vastaava luku oli 24% ja vieraspaikkakuntalaisten 23%. Erot ovat merkittäviä lappajärveläisten eduksi. On upea asia, että niin moni lappajärveläinen on aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa.

Kun järjestö- ja seuratoimintaa tarkkailtiin ikäryhmien mukaan, olivat luvut pääasiassa rohkaisevia. Alle 18-vuotiaista vastaajista 80% kuului yhteen tai useampaan seuraan tai järjestöön. 31-50-vuotiaiden ikähaarukassa luku oli kaikista ikäryhmistä korkein, yli 84%. 51-60-vuotiaista järjestötoimintaan kuului lähes 54% ja 61-75-vuotiaista 60%. Yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä luku oli 70%, mikä on todella positiivista: aktiivinen järjestötoiminta voi ennaltaehkäistä vanhusten syrjäytymistä. 

Suuri huolenaihe on kuitenkin 18-30-vuotiaiden ikäryhmä, josta vain 16,7% ilmoitti kuuluvansa yhteen tai useampaan järjestöön tai seuraan. Luku on muihin ikäryhmiin verrattuna todella alhainen. Jos nuorten aikuisten sukupolvi puuttuu järjestötoiminnasta lähes kokonaan, on vaarana tulevaisuudessa toiminnan hiipuminen sukupolvikuilun vuoksi. Järjestöjen, seurojen ja yhdistysten olisikin hyvä tahoillaan pohtia, miksi nuorten aikuisten sukupolvi jättäytyy toiminnan ulkopuolelle. Vielä olennaisempaa olisi kehittää yhdistystoimintaa sellaiseen suuntaan, joka kiinnostaisi myös 18-30-vuotiaita. Potentiaalisista ratkaisuista keskustellaan varmasti Lappajärvellä Taavintuvalla 26.9. järjestettävässä yhdistysten illassa.

Millaiseksi sitten järjestöihin ja seuroihin kuuluvat kokevat Lappajärven yhteishengen? Vastaukset olivat hieman yllättäviä. Lappajärven henkeä hyvänä pitävistä yli 62% ilmoitti kuuluvansa vähintään yhteen järjestöön. Niistä vastaajista, joiden mielestä Lappajärvellä ei ole hyvä henki, yli 68% kuului järjestöön. Niistä vastaajista, jotka eivät osanneet sanoa mielipidettään Lappajärven hengestä, yli 62% ei kuulunut yhteenkään järjestöön tai seuraan. Tästä voidaan siis päätellä, että järjestöihin kuuluminen lisää varmempaa käsitystä Lappajärven hengestä - sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. 

Markkinakyselyn tuloksista, osa 1: Lappajärven yhteishengestä

Viime viikon Järviseudun Sanomissa oli juttu Lappajärven markkinoilla tehdystä kyselystä. Koska kyselyn tarkemmat tulokset ovat kiinnostaneet niin monia, ajattelin avata niitä näin hankeblogin välityksellä. Kyselyssä siis kartoitettiin Lappajärven yhteishenkeä, vastaajien kuulumista järjestöihin ja seuroihin sekä vastaajien valmiutta tukea paikallisia yrityksiä. Lisäksi tiedusteltiin vastaajilta, millaisia palveluita Lappajärvelle toivottaisiin. Vastaajat jaoteltiin sen mukaan, olivatko vastaajat lappajärveläisiä, kesämökkiläisiä vai vieraspaikkakuntalaisia. Myös ikäjakauma otettiin huomioon. Tässä blogipostauksessa käsitellään kyselyn ensimmäistä osaa, jossa kysyttiin vastaajilta mielipidettä Lappajärven yhteishengestä.

Kaikista vastaajista n. 76% piti Lappajärven yhteishenkeä hyvänä. Huipputulos, siis! Lappajärveläisistä vastaajista henkeä piti hyvänä 73%, kesämökkiläisistä peräti 86% ja ulkopaikkakuntalaisista 73%. Vastaajat, jotka eivät pitäneet Lappajärven henkeä hyvänä, olivat pääasiassa lappajärveläisiä, joista lähes 11% ei pitänyt yhteishenkeä hyvänä. 11% ei sinänsä ole kovinkaan suuri luku, mutta verrattuna muihin vastaajiin se näyttääkin hieman isommalta. Kesämökkiläisistä nimittäin vain hieman yli 1% ja ulkopaikkakuntalaisista alle 1% ei pitänyt Lappajärven henkeä hyvänä. Kymmenessä ja yhdessä prosentissa on vissi ero.

Hanketyötä tehdessäni olen usein kuullut moneltakin eri taholta, että Lappajärven yhteishenkeä nakertavat vanhempien ikäpolvien väliset kiistat. Siksi tarkastelinkin mielenkiinnolla lappajärveläisten vastaajien ikäjakaumaa verrattuna siihen, mitä he ajattelivat Lappajärven hengestä. 

Lappajärveläisistä vastaajista alle 18-vuotiaiden ikäryhmä oli myönteisin Lappajärven hengen suhteen. Myös 51-60-vuotiaiden ryhmässä oli paljon sellaisia vastaajia, jotka pitivät Lappajärven henkeä hyvänä. Kielteisimmät lappajärveläiset löytyivät hieman yllättäen 31-50-vuotiaiden ikähaarukasta. Heistä peräti 15,6% ei pitänyt Lappajärven henkeä hyvänä. Kuitenkin tässäkin ikäryhmässä positiivisesti Lappajärven henkeen suhtautui hieman yli 65% vastaajista. Se on erinomainen tulos.

Kun lappajärveläisten vastaajien ikäjakaumia tarkasteltiin alle 50-vuotiaiden ja yli 51-vuotiaiden ryhminä, 51-vuotiaiden ja sitä vanhempien vastaajien ikäryhmä antoi 3 prosenttiyksikköä enemmän vastauksia, joissa Lappajärven henkeä ei pidetty hyvänä. Ero ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että siitä voitaisiin päätellä Lappajärven yhteishengen riippuvan vain ja ainoastaan vanhempien ikäpolvien kiistoista: jo pelkästään edellä mainitut, 31-50-vuotiaiden ikähaarukan tulokset, puhuvat puolestaan.

Millaiset asiat Lappajärven yhteishenkeä sitten hiertävät? Sitä ei lomakkeessa suoraan kysytty, mutta moni vastaaja kirjoitti mielipiteensä paperille tai kertoi siitä suullisesti. Se on hyvä asia. Pienellä paikkakunnalla ei ole varaa eripuraisuuteen, joten hankalien asioiden on hyvä antaa tuulettua.

Monet vastaajat, jotka eivät pitäneet Lappajärven henkeä hyvänä, mainitsivat Lappajärven yhteishengen puuttumisen syyksi kylien väliset riidat. Erityisesti Itäkylän eriytyminen muista Lappajärven kylistä puhutti vastaajia: tämä näkyi sekä itäkyläläisten että muiden kylien edustajien vastauksissa. Itäkylän vastaajista monet pitivät kyllä oman kylänsä henkeä hyvänä, mutta kyseenalaistivat muun kunnan alueen hengen. Muiden kylien vastaajat taas kantoivat epäilystä ja huolta siitä, aikooko Itäkylä kenties jättää Lappajärven. Nämä ovat isoja asioita, vakaviakin.   

Mitä tästä kaikesta pitäisi päätellä? Päällimmäisenä asiana toki toivoisin, että mahdollisimman moni keskittyisi näkemään sen todella suuren osan lappajärveläisistä, 73 prosenttia, joka pitää yhteishenkeämme hyvänä. 73% on suuri luku ja ylpeyden aihe. Mutta koska aina on petrattavaa ja koska meitä erottavat asiat ovat melko vakavia, pohdiskelkaamme myös syitä siihen, miksi aika moni meistä ei Lappajärven henkeä ihaile, tai on vähintäänkin siitä huolissaan. 

Kyselen usein hanketyön lomassa ihmisten mietteitä paikkakunnan asioista ja kuulen todella usein puhetta kateudesta. Samaa tarinaa kuulin myös markkinakyselyä tehdessä, ihmisten kanssa jutellessa. Kateudessa on sellainen mielenkiintoinen seikka, että riippuen siitä, kenen kanssa puhuu, se kateuteen syyllinen osapuoli on aina "joku toinen". Kukaan ei koskaan myönnä itse olevansa kateellinen. Siksi onkin omituista, että kateuskorttia viljellään täällä niin runsaasti. Ovatko kaikki tosiaan toisilleen kateellisia? Itse uskon, että kateudesta puhumisen taustalla häärii synkempi peikko. Sen nimi on pelko.

Lappajärvi on pieni paikkakunta. Väestömäärä on romahtanut. 1940-luvulla lappajärveläisiä oli hurjat 6700 henkeä. Vielä 1980-luvun alussa lappajärveläisiä oli yli neljä ja puoli tuhatta. Nyt meitä on vain reilut 3000 henkeä. Kuntauudistus tulee. Väki ikääntyy. Luulen, että meitä kaikkia toisinaan mietityttää, mitä meille oikein käy. Ja kun pelkää, on vaikeaa olla positiivinen. Pelko luikertelee sieluun ja sydämeen. On helppo syyttää vastoinkäymisistä suurta maailmaa tai vaikka naapuria. On helppo syyttää omista menetyksistä toisen menestystä. Se tie ei kuitenkaan koskaan johda mihinkään. Pelko ei houkuttele uusia asukkaita, pelko ei myy tontteja, pelko ei rohkaise uusia yrittäjiä. Siksi meidän pitäisi yhä enemmän keskittyä keksimään uudenlaisia ratkaisuja ongelmiimme ja pohtia tosissaan, miten saamme asiat muuttumaan. Jos naapurikylällä menee hyvin, on meidän kateellisen jurottamisen sijaan syytä pysähtyä tarkastelemaan, mitä siellä tehdään oikein. Otetaan oppia toisiltamme, levitetään osaamista laajemmalle ja keskitytään positiiviseen yhdessä tekemiseen.

Toki se on helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii aikamoista luonteenlujuutta istua vaikkapa menestyneen naapurin juttusille ja kysellä, miten maatilan onnistunut sukupolvenvaihdos tehdään. Vaatii tietynlaista nöyryyttä pyytää toiselta yhdistykseltä tai seuralta vinkkejä onnistuneen hankehakemuksen tekoon - mutta sen pitäisi voida olla mahdollista. Siksi toivoisi, että raja-aidat välillämme olisivat mahdollisimman matalia, että apua ja neuvoja olisi helposti saatavilla. Myös kunnalla pitäisi olla vahva rooli eri toimijoiden välisen yhteistyön helpottamisessa. Kunta ja luottamushenkilöt voivat toimia sillanrakentajina. 

Seuraavaksi ruoditaan lappajärveläisten kuulumista järjestöihin, seuroihin ja yhdistyksiin.

Postauksen kuvat on otettu Tarvolan peuhapäivänä 28.7.2013.