keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

"Yhteen hiileen puhaltamisen" haasteista



Lappajärven maisemanhoitohankkeen alkukesän yleisötilaisuudet ovat pian pulkassa. Viime viikolla pidettiin ensimmäinen tilaisuus Kirkonkylän maisematilanteesta Taavintuvalla, ja eilen Pro Agrian Riikka Asunmaa esitelmöi Lappajärven maisema-arvoista ja maisemanhoidon suunnittelusta vuorostaan Itäkylän kylätalolla. Mielenkiintoista alustusta seurasi ajoittain kiivaskin yleisökeskustelu, jota seuratessa jäin pohtimaan "yhteen hiileen puhaltamisen" haasteita Lappajärvellä. 


Virtaa Lappajärvelle-hankkeen on tarkoitus lisätä Lappajärven kunnan alueen toimijoiden välistä yhteistyötä, parantaa tiedonkulkua ja luoda yhteisöllisyyden tunnetta. "Yhteen hiileen puhaltaminen" on meille kaikille tuttu sanamuoto, jolla kuvataan esimerkillistä yhteisöllisyyttä. Lappajärven kohdalla yhteen hiileen puhaltaminen on sitä, että yksittäiset kuntalaiset, kylät, yrittäjät, seurat, järjestöt ja kunnan tahot kokisivat, että he yhdessä pyrkivät vaikuttamaan yhteisiin asioihin positiivisella tavalla. Yhteisöissä ja yhdessä tekemisessä on voimaa. Tarvitsemme "me"-henkeä, jonka avulla on hyvä lähteä kohtaamaan suuriakin yhteiskunnallisia haasteita. Yhteen hiileen puhaltamisessa mielikuvillakin voi olla suuri merkitys: me suomalaiset koemme yhteenkuuluvuutta esimerkiksi kansainvälisten urheilutapahtumien aikana, eivätkä satojen kilometrien etäisyydet tai erilaiset asuinympäristöt merkitse silloin mitään. Olemmehan kaikki suomalaisia. 

Itäkylä on loistava esimerkki siitä, mitä yksittäisen kylän sisäisellä yhteen hiileen puhaltamisen kulttuurilla voi saada aikaan: upea kylätalo komeilee kauniisti hoidetulla rannalla, kylällä on hienot nettisivut, tiedonkulku kyläläisten välillä toimii. Tähän pitäisi muidenkin kylien pyrkiä. On kuitenkin tavallista, että pienissä yhteisöissä yhteen hiileen puhaltaminen osoittautuukin haasteelliseksi. Yksittäiset riitaäänet pääsevät kuulumaan selkeämmin ja eripuraa voi syntyä pienistäkin asioista. Joskus taakkana ovat myös edellisten sukupolvien väliset kiistat, jotka kulkevat ajan saatossa mukana. Se on luonnollista, mutta valitettavaa. 


Pienillä paikkakunnilla ei pitäisi olla varaa eripuraisuuteen. Kun väestö vähenee maaseudulla, olisi yhä tärkeämpää pystyä panostamaan laajempaan alueelliseen kehitykseen yhteisvoimin. Aktiivinenkaan kylä ei pärjää yksin. Pienet kylät tarvitsevat tukea laajemmasta kokonaisuudesta: toisista kylistä, seuroista ja järjestöistä ja kunnista. Puhun kunnista monikossa, sillä kuntauudistuksen myötä tullee yhä selkeämmäksi, että meidän on pystyttävä tulevaisuudessa ajattelemaan entistäkin laajemmin ja alueellisemmin. Kuntarajaan tuijottaminen on eilispäivän asia jo nyt, kun puhutaan esimerkiksi matkailun kehittämisestä. Alueelliset toimijat on saatava puhaltamaan yhteen hiileen. 

Luonnollista on, että kun puhutaan laajemmista alueellisista kokonaisuuksista, joihin kuuluu monen monta toimijaa, erimielisyyksiltä ei voi koskaan täysin välttyä. Eri tahoilla on erilaisia intressejä. Näistä voi syntyä hankaliakin tilanteita. Eilen Itäkylän kylätalolla ottivat yhteen kyläläiset ja Lappajärven kunnan edustajat. Tällaisissa tilanteissa olisi tärkeää muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Asioiden selvittämisen on pakko perustua molemminpuoleiseen kunnioitukseen ja toisen osapuolen kuuntelemiseen: muuten riitojen setviminen aiheuttaa vain kurjia tunteita kaikissa osapuolissa. Keskustelun on oltava rauhallista ja rakentavaa, siitäkin huolimatta, että pöydällä olevat asiat saattavat kuumentaa tunteita. Jos asioita ei saada puhumalla selvitettyä, tulee intressejä ajaa virallisia teitä pitkin. Päätöksenteon hitaus voi olla turhauttavaa, mutta ainakin asiat saadaan silloin päätetyksi. On kaikkien etu, että vuoropuhelu pysyy asiallisena ja keskusteluyhteys säilyy. 


Eilisen tilaisuuden jälkeen seurailin kylätalon rannalla leikkiviä lapsia. Ilma oli tyyni ja lämmin. Pohdin erään tilaisuuteen osallistuneen itäkyläläisen kanssa sitä, kuinka hankalaa varsinkin kylien välisen yhteisöllisyyden edistäminen on Lappajärvellä, kun järven rannan toiselle puolelle on niin vaikea huutaa. Yhteen hiileen voi kuitenkin puhaltaa, vaikkei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä. Meidän on löydettävä yhteisiä intressejä ja kuunneltava toisiamme. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Lappajärven maisemanhoitohankkeen viimeinen alkukesän yleisötilaisuus pidetään tänään Karvalan nuorisoseuran talolla klo 18 alkaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti