Sain viime viikolla sähköpostia huolestuneelta lappajärveläiseltä. Asia koski Ylipään uimarantaa: kirjoittaja kertoi rannan olevan todella pahasti kaisloittunut. Juuri tämä uimapaikka on erittäin suosittu sekä lappajärveläisten että alajärveläisten keskuudessa, ja miksei olisikaan. Ranta on matala ja hiekkapohjainen, ja sijainti kaikin puolin mitä mainioin. Siksi rannan huono kunto onkin erityisen valitettava. Uimapaikat ovat tärkeitä niin kuntalaisille kuin matkailijoillekin, ja rannoista huolehtimalla meillä on mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan viihtyvyyteemme että koko Lappajärven imagoon.
On kuitenkin haasteellista pitää maisemaa kunnossa, eikä ketään kannata ryhtyä syyttelemään. Ylipään ranta ei suinkaan ole ainoa kunnostusta kaipaava maisema tai vapaa-ajan kohde Lappajärvellä. On tosiasia, että maalaismaisema on kokonaisuudessaan muuttunut, ihmiset vähentyneet ja laiduntava karja suurilta osin kaikonnut. Rannat ovat pusikoituneet ja järvimaisema piiloutuu. Siksi tarvittaisiin entistä enemmän yleistä valppautta ja kyläyhteisöjen aktiivisuutta, jotta maisemat pysyisivät kunnossa - mutta tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Väestömäärältään pienenevät kylät nojaavat vahvasti tiettyjen, usein ikääntyvien porukoiden aktiivisuuteen. Kun talkooporukoita on nykyisin vaikeaa saada kasaan ylipäätään, olisi epärealistista olettaa vuodesta toiseen samojen ihmisten pystyvän ylläpitämään erinäisiä vapaa-ajan alueita, joita saattaa olla pienellä alueella useitakin. Parikin välivuotta maisemanhoidossa saattaa hankaloittaa tilannetta niin, että seuraavana vuonna pikkutalkoot eivät enää riitäkään alueen siistimiseksi. 
Lappajärven maisemanhoitohanke on ollut lähiaikoina runsaasti julkisuudessa. Hanke pyrkii kartoittamaan ja suunnittelemaan Lappajärven maisemia siten, että pääsisimme eroon rantojen pusikoitumisesta ja järvimaiseman hautautumisesta pajukoiden taakse. Hanke puhuu sekä arvokkaan kultuurimaiseman säilyttämisen puolesta että käytännön toimista, joilla Lappajärvestä saisi entistä viihtyisämmän. Mutta suurin vastuu rantojen ja muiden arvokkaiden alueiden kunnostamisesta valuu silti kyläyhteisöjen harteille. Se on raskas taakka kannettavaksi aikana, jolloin yhä useammat yksittäiset ihmiset ovat vieraantuneet yhteisöllisyydestä.
Kun puntaroimme asuinympäristömme viihtyisyyttä, tai kun löydämme maisemasta ongelmakohtia, mieleemme nousee helposti kysymys: "kuka tästä vastaa?". Tärkeämpää olisi kuitenkin kysyä: "mitä minä voin tehdä asian hyväksi?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti